Jos joku on ihmetellyt minne täältä on kadonnut kaikki kuvat niin ilmeisesti jonkin sähkökatkoksen takia kaikki kuvat elokuusta 2009 lähtien ovat hävinneet!!! Ihan hirveätä, niin mahtavia kuvia, jotka kuuluivat olennaisesti näihin juttuihin ovat siis poissa. En usko, että jaksan niitä etsiä uudelleen koneelta. Olisi kyllä liian iso työ. Muutenkin on nyt inspiraatio ollu hukassa.

Mutta meille kuuluu pelkkää hyvää. Mandi on uinut tosi paljon koko kesänä, damin noutaminen järvestä on parasta mitä Mandi tietää. Aadastakin on kiva sitä hakea mutta kyllästyy hommaa aika nopeasti. Aadasta on kiva vain köllötellä vedessä ja katsoa mitä muut touhuaa. Vähän laiskanpuoleinen taitaa kaveri olla. Paitsi jos paikalle sattuu koirakaveri, silloin kyllä juostaan ja kovaa. Nyt ollaan käyty mustikoita poimimassa, koiristakin on kiva niitä mussuttaa. Mutta katsotaan nyt miten blogille käy.

Vesi on Mandille ja Aadalle maailman tärkein juttu heti ruuan jälkeen. Mandi on piristynyt talven jäljiltä ihan eri koiraksi kun on päässyt säännöllisesti mökillä uimaan. Molemmilla on oma tyylinsä mennä veteen, Mandi solahtaa hylkeen lailla ja Aada hyppää valtavalla loikalla niin, että painuu hetkeksi kokonaan veden alle (eikä ole moksiskaan vaan jatkaa normaalisti uintia). Olen heitellyt dameja järveen ja Mandi suorastaan rakastaa hakea niitä. Aadakin hakee mutta kyllästyy hommaan nopeammin, Mandi ei kyllästyisi ikinä. Kesän alussa lopetin dami hommat siihen, että annoin viimeisellä kerralla Mandille raksun. Ja sitten kävikin niin, että ensimmäisen kerran elämässään Mandi kieltäytyi raksusta! Se käänsi päänsä ja katseensa tiivisti damiin ja katse oli niin toiveikas, että pakkohan se vielä oli nakella.

Eilen sattui myös hauska juttu. Käytin koiria metsälenkillä ja Mandi löysi sieltä joitakin luita. Toi ne autoon ja mökillä Aada varasti ne ja kuljetti niitä mukanaan. Järveenkin piti mennä luu suussa ja sinnehän se sitten tipahti. Aada oli ihan ihmeissään, kokeili tassullaan kuoputtaa luuta ja muutaman kerran laittoi kuonoaan veteen muttei saanut luusta kiinni. Sen verran syvällä oli. Iskän kanssa seurattiin rannalta ongelmanratkaisua ja meitä nauratti kovasti. Sitten olikin aplodien aika kun Aada työnsi päänsä kokonaan veden alle ja nappasi luun itselleen! Se ihan oikeasti osaa sukeltaa! On nuo koirat kyllä ihan uskomattomia vesiepeleitä.

Vesipelastustakin ollaan taas aloiteltu Mandin kanssa. Vuoden tauko välissä mutta eipä se näyttänyt häiritsevän Mandia lainkaan. Veneen haki tottuneesti ja mahtavalla innolla.

Rantaan kun pääsi niin kääntyi vielä takaisin, ei olisi millään halunnut lopettaa kivaa hommaa. Mutta vaikeatahan se on kuivalla maalla vetää venettä. Ihana kun toinen on niin tohkeissaan!

Täällä taas! Ja ihan ensin näyttelykuulumisia: 6.5 käytiin Lieksassa tutulla poppoolla, Ykän perhe ja minä ja tytöt. Reissu meni jälleen mainiosti, meillä oli huippueväät mukana ja kaikilla oli kivaa. Ykä aloitti kilpailut urosten junnuluokassa ja tuloksena oli ERI 1. Aada seurasi perässä ja sai saman tuloksen eli ERI 1. En vain ymmärrä miksi kennelliiton tietokannassa tulokseksi oli merkitty JUK 2?? Tuomarina oli Matti Luoso ja tässä Aadan laatuarvostelu:

"Erittäin hyvän tyyppinen ja hyvin kehittynyt jun.narttu. Hyväilmeinen kaunis pää, joka saa vielä voimistua runkoon nähden. Hyvä kaulalinja. Hyvä luusto ja käpälät. Eturinta saa vielä kehittyä. Hyvä runko. Suora olkavarsi. Hyvä polvikulma. Liikkeet vielä kovin voimattomat varsinkin takaa. Ei parhaassa karvassa tänään. Hyvä käytös."

Eli Aadalla on liian pieni pää ja tarvitsee lisää uintia ja muuta mukavaa harrastamista.

Mandi oli narttujen avoluokassa ja tässä arvostelu:

"Erittäin hyväntyyppinen sopivankokoinen narttu. Hyvänmallinen riittävän kookas pää. Oikea purenta. Silmat voi vieläkin tummemmat (???). Hyvä kaulalinja. Voimakas eturinta. Hyvä runko. Sopivat kulmaukset. Liikkuu hyvin. Kokonaisuutena voi hieman raajakkaampi (??). Miellyttävä käytös."

Hermot pettivät kun raksua ei kuulunut.

Mandin tulos oli täsmälleen sama kuin muidenkin eli ERI 1 eli kaikki voittivat oman luokkansa. Mandi sai vielä SA:n ja päästiin kilpailemaan paras narttu luokkaan mutta siinä ei sijoituttu. Kotimatka sujui leppoisasti. Me oltiin Sinnan ja Aadan kanssa takapenkillä ja Mandi ja Ykä matkasivat peräkontissa.

Minulla on huppu päässä, koska peräkontista sateli pusuja korviin ja niskaan.

Sitten alkoikin Aadalla (vihdoin) juoksut joten seuraava näyttelykerta jäi väliin. En viitsinyt ottaa stressiä miten koirat olisivat jaksaneet olla autossa toistensa kanssa. Todennäköisesti siitä ei olisi tullut yhtään mitään. Joten 13.5 me lähdettiin Mandin kanssa kahdestaan Jounin, Tytin ja Ykän kanssa Kuusamoon! Aada jäi hyvään hoitoon mökille, Arttukin oli paikalla hoitamassa. Olipa helppoa olla yhden koiran kanssa liikenteessä. Näyttelyhäkkiäkään ei tarvinnut, koska näyttely oli hotellimme takapihalla. Tuomarina oli Tuula Pratt, tässä Mandin arvostelu:

"Oikein kaunis pää ja miellyttävä ilme. Saisi olla sutjakammassa kunnossa. Paksu kaula. Hyvin kulmautuneet varma-asentoiset raajat. Hyvä rungon tilavuus mutta ylipaino antaa raskaan vaikutelman. Pehmeä selkälinja. Hyvä hännänkiinnitys. Vapaat liikkeet. Riittävästi turkkia. Dietti olisi eduksi."

Tuloksena EH (erittäin hyvä) ja kehotuksena kieltää namit kokonaan ja antaa vain lämmintä kättä. 

Tässä meidän läski mamma.

Ykä sai myös EH:n eli taas oli samat tulokset!

Vaikka läskihaukut harmittivat niin emme antaneet sen pilata meidän reissua. Tavoitteena oli rentoutua ja hemmotella itseäni ja Mandia. Minä nautin hyvästä (valmiista) ruuasta ja seurasta (kiitos Tytti ja Jouni). Mandille laitoin oman viltin sängyn jalkopäähän (se ei ikinä nuku sängyssä). Aamulla kun heräsin niin Mandi makasi pitkin pituuttaan minun vieressä ja pääkin oli tyynyllä!

Tässä onnellinen hotellikoira (vähän ihmeissään kun sai luvan tulla sänkyyn).

Olin jo aikaisemmin päättänyt, että Taivalkosken näyttely 9.6 olisi tämän kesän viimeinen näyttely. Aadan pitää kasvaa ja kehittyä ja Mandin viimeisen sertin metsästys saisi odottaa syksyyn. Rahatilanne vaikutti myös, tämä harrastus ei todellakaan ole sieltä halvimmasta päästä. Tällä kertaa lähdimme ihan kolmestaan matkaan. Aamulla viideltä ylös ja heti auton rattiin. Muutama kirosana ja sain koirat näyttelypaikalla häkkiin odottamaan omaa vuoroaan. Minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia tuloksien suhteen, niin hyvin oli mielessä viime haukut. Aadan vuoro oli ekana. Tuomarina oli Elena Ruskovaara ja tiukassa olivat erit ja sa:at.

" Oikeanmallinen, hyvin feminiininen juniori. Erittäin tilava runko. Keskivahva luusto. Hyvänmallinen, ilmeikäs pää. Tarpeeksi kaulaa. Kohtuulliset kulmaukset. Vahva karva. Liikkeiden tulee tasapainottua. Parempi seistessä kuin liikkeessä. Ylälinja ja etuliikkeet saavat tiivistyä, vähän ahdas takaa. Keskipitkä askel. Esiintyy erinomaisesti."

Tulos oli EH ja luokkavoitto (kaksi kilpailijaa). Sitten oli Mandin vuoro. Mandi oli jostain syystä täynnä virtaa, sillä oli ihan mahdottoman hauskaa! Meinasi saada koko ajan hepuleita ja minua alkoi naurattaa ettei tästä tule nyt yhtään mitään.

"Oikea tyyppi. Vahva runko, saisi olla vähän tiiviimpi kunto. Erittäin vahva karva ja varsin hyvä häntä. Sopiva luusto. Hyvänmallinen, oikeailmeinen pää. Hyvät taka- ja riittävät etukulmaukset. Yhdensuuntainen hyvä takaosa liikkuessa. Liikkeessä selkä painuu mutta hyvä askelpituus. Vauhdikas esiintyjä."

Tuloksena oli ERI 1 ja SA joten mentiin paras narttu luokkaan. Sinne pääsi vain kaksi narttua ja mandi tuli toiseksi. Mutta voittaja olikin valio, joten MANDI SAI KOLMANNEN SERTINSÄ!!!!!!!! Minä liikutuin ja olo oli ihan epätodellinen. Harmitti kun ei ollut ketään, kenen kanssa jakaa riemua. Kanssakilpailijat olivat kyllä iloisia ja kehottivat menemään taippareihin. Meillähän jäi treenit kesken minun töitten takia. Sain hyviä vinkkejä miten jatkaa treenaamista, katsotaan sitten syksyllä miten käy. Motivaatiota riittää ainakin!

Eikä tässä vielä kaikki. Toukokuussa Sinna vei Mandin mätsäreihin junior handler kisaan. Me olimme Aadan kanssa sillävälin VEPE treeneissä, pidin myös elvytyskoulutusta samalla. Ja kuinkas kävikään, Sinna ja Mandi olivat voittaneet!!!! Palkintoina oli pokaalia ja ruusuke ja vaikka mitä. Mandillekin oli luu, jonka todellakin sai vaikka Kuusamon tuomari ne siltä kielsikin (hahhaa). Tässä mestarit:

Ihana Sinna kun harrastaa Mandin kanssa, kiitos vielä! Tästä huomaa miten treenaminen kannattaa, yhteistyö on kehittynyt todella hienosti.

Timo kävi mökillä viime viikonloppuna ja sai taas otettua huippuotoksia kamerallaan. Koirat olivat samalla hoidossa ja kuvista kyllä näkee, että kovasti viihtyivät.

Hieman alkaa jo hiekkakin näkyä.

Lintuako lie jahdanneet? Mandi edellä, Aada perässä.

Hienot vesijäljet.

Ja tässä minun ehdoton lempparikuva!

Aada oli tainnut nauttia eniten vedestä. Oli monesti hypännyt mihin tahansa missä vettä vaan oli ja oikein lätsähtänyt sekaan. Sillä onkin niin superturkki ettei vähästä hätkähdä.

Lopuksi kevennys:

Kiitos Timo upeista kuvista! Ja suuri kiitos (Marcusta unohtamatta) koirien hoidosta. Mökillä oli ollut selvä tehtävien jako, Marcus huolehti ruuasta (erittäin vakava asia koirille) ja Timo huolehti ulkoilusta. Ja hienosti taas meni!

Meillä on alkanut nyt treenikausi oikein urakalla. Aadan kanssa ollaan käyty kahdesti pentukoulussa kun viime syksynä se jäi väliin. Iloinen yllätys on ollut se, että Aadahan osaa jo paljon asioita. Tänne käskyä tottelee innokkaasti vaikka häiriötä ollaan lisätty koko ajan, paikalla osaa istua nätisti ja muutenkin kaikki on mennyt hyvin. Minulle naurua on aiheuttanut kontaktiharjoittelut. Kun Aada hokasi, että minua katsomalla saa namin, niin nyt se katsoo minua oikein jämäkästi ja topakkana (ennen saattoi nopeasti vilkaista). Helposti se kyllä asioita oppii, ihan kuin äitinsäkin. Ja onhan nuo näyttelyreissutkin olleet aikamoisia koulutustilanteita.

Huomenna alkaa Mandilla ja minulla taipparitreenit eli harjoitellaan taipumuskokeen asioita. Tavoitteena on osallistua taippareihin heti kesäkuun alussa. Jos Mandi saisi ne läpi niin tarvittaisiin enää yksi serti muotovalion titteliin! Saa nähdä miten käy. Toukokuussa alkaa myös vesipelastus, viime kesänähän meiltä jäi väliin koko kausi. Nyt uudella ja paremmalla innolla palataan mukavan lajin pariin.

Koirat ovat olleet mukana 4H:n koirakerhossa. Lapset ovat harjoitelleet rallytokon helpompia osia Mandin avulla. Mandi on kyllä mahtava kaveri lapsille. Olllaan oltu myös piilosta, lapset menivät piiloon ja minä ohjasin Mandia etsimään heitä. Pian lapset osasivat ohjata itsekin Mandia. Aadakin sai koulutusta samalla kun se sai olla mukana touhussa. Mandin kaverina etsi lapsia ja aina kun joku löytyi, molemmat saivat nameja. Kaikilla on ollut tosi kivaa ja koiratkin ovat aina väsyneitä kerhon jälkeen. Reporankana makaavat kotona ja kuorsaavat, ei ole tarvinnut edes iltalenkille lähteä.

Aada on alkanut taas tehdä pieniä jekkuja. Yksi ilta istuin nojatuolissa ja katselin telkkaria. Huomasin kun Aada hiipi lähelle vetäen suussaan keittiöpyyhettä! Se oli vetänyt sen kaapinoven päältä. Eikä sille voi olla edes vihainen kun se katselee minua niin viattomasti. Lelujakin puretaan jälleen ahkerasti. Synttäripossusta alkaa olla jäljellä enää nahka. Tässä syyllinen äitinsä kanssa: (Mandi siis vasemmalla)