Timo kävi mökillä viime viikonloppuna ja sai taas otettua huippuotoksia kamerallaan. Koirat olivat samalla hoidossa ja kuvista kyllä näkee, että kovasti viihtyivät.

Hieman alkaa jo hiekkakin näkyä.

Lintuako lie jahdanneet? Mandi edellä, Aada perässä.

Hienot vesijäljet.

Ja tässä minun ehdoton lempparikuva!

Aada oli tainnut nauttia eniten vedestä. Oli monesti hypännyt mihin tahansa missä vettä vaan oli ja oikein lätsähtänyt sekaan. Sillä onkin niin superturkki ettei vähästä hätkähdä.

Lopuksi kevennys:

Kiitos Timo upeista kuvista! Ja suuri kiitos (Marcusta unohtamatta) koirien hoidosta. Mökillä oli ollut selvä tehtävien jako, Marcus huolehti ruuasta (erittäin vakava asia koirille) ja Timo huolehti ulkoilusta. Ja hienosti taas meni!

Meillä on alkanut nyt treenikausi oikein urakalla. Aadan kanssa ollaan käyty kahdesti pentukoulussa kun viime syksynä se jäi väliin. Iloinen yllätys on ollut se, että Aadahan osaa jo paljon asioita. Tänne käskyä tottelee innokkaasti vaikka häiriötä ollaan lisätty koko ajan, paikalla osaa istua nätisti ja muutenkin kaikki on mennyt hyvin. Minulle naurua on aiheuttanut kontaktiharjoittelut. Kun Aada hokasi, että minua katsomalla saa namin, niin nyt se katsoo minua oikein jämäkästi ja topakkana (ennen saattoi nopeasti vilkaista). Helposti se kyllä asioita oppii, ihan kuin äitinsäkin. Ja onhan nuo näyttelyreissutkin olleet aikamoisia koulutustilanteita.

Huomenna alkaa Mandilla ja minulla taipparitreenit eli harjoitellaan taipumuskokeen asioita. Tavoitteena on osallistua taippareihin heti kesäkuun alussa. Jos Mandi saisi ne läpi niin tarvittaisiin enää yksi serti muotovalion titteliin! Saa nähdä miten käy. Toukokuussa alkaa myös vesipelastus, viime kesänähän meiltä jäi väliin koko kausi. Nyt uudella ja paremmalla innolla palataan mukavan lajin pariin.

Koirat ovat olleet mukana 4H:n koirakerhossa. Lapset ovat harjoitelleet rallytokon helpompia osia Mandin avulla. Mandi on kyllä mahtava kaveri lapsille. Olllaan oltu myös piilosta, lapset menivät piiloon ja minä ohjasin Mandia etsimään heitä. Pian lapset osasivat ohjata itsekin Mandia. Aadakin sai koulutusta samalla kun se sai olla mukana touhussa. Mandin kaverina etsi lapsia ja aina kun joku löytyi, molemmat saivat nameja. Kaikilla on ollut tosi kivaa ja koiratkin ovat aina väsyneitä kerhon jälkeen. Reporankana makaavat kotona ja kuorsaavat, ei ole tarvinnut edes iltalenkille lähteä.

Aada on alkanut taas tehdä pieniä jekkuja. Yksi ilta istuin nojatuolissa ja katselin telkkaria. Huomasin kun Aada hiipi lähelle vetäen suussaan keittiöpyyhettä! Se oli vetänyt sen kaapinoven päältä. Eikä sille voi olla edes vihainen kun se katselee minua niin viattomasti. Lelujakin puretaan jälleen ahkerasti. Synttäripossusta alkaa olla jäljellä enää nahka. Tässä syyllinen äitinsä kanssa: (Mandi siis vasemmalla)

Tänään mentiin siis Tytin luo viettämään Aadan ekaa synttäripäivää. Ensiksi me ihmiset herkuteltiin tortilloilla ja koirat leikkivät sen aikaa pihalla. Kun toivuttiin ruuan aiheuttamasta ähkystä, mentiin Tytin ja Sinnan kanssa pihalle ja annettiin koirille luut. Ideana oli, että koirat olisivat olleet rivissä ja minä olisin asentanut luut siihen eteen ja sitten olisivat saaneet ne ottaa. No, aina ei mene niinkuin suunnittelee, varsinkin kun on kaksi innokasta junioria mukana. Tässä koko joukko ehkä sekunnin verran paikallaan (kuvat otti Sinna):

Mandi oli jo heti alussa kiltisti paikoillaan. Sitä ihan selvästi kiukutti kun toiset eivät tajunneet pysyä paikallaan, että olisi saanut luut. Se reppana ulisi ja vaikeroi. Sitten oli pakko antaa Ykälle ensin luu ja jättää toiset vielä odottamaan.

Tässä vaiheessa Mandin katse oli jo liimautunut minuun. Ykä taustalla nauttii omaa luutaan.

Mandi ja Ykä hotkaisivat omansa nopeasti. Aada taas tapansa mukaan nautti herkkuansa pitkään ja hartaasti.

Me ihmiset juotiin vielä kahvit ja syötiin Pekka Heikkisestä hakemaani pullapitkoa (vitsi että oli muuten hyvää). Sitten oli aika lähteä 4H:n koirakerhoon, jossa tuuraan loppukevään ohjaajana. Mandi ja Aada olivat tietysti mukana. Harjoiteltiin näyttelyssä olemista ja esittelin koirien saamia ruusukkeita. Käytiin myös rallytokoteoriaa läpi, ensi kerralla mennään Vauhtihaukkujen treeneihin mukaan. Hienosti meni, koirilla ja tytöillä. Mandi ja Aada olivat mielissään saamastaan huomiosta ja molemmat saivat omat faninsa.

Sitten päästiinkin takaisin kotiin ja oli aika antaa Aadalle Ykältä saama syntymäpäivälahja! Tässä sankari pakettinsa kanssa. Mukana oli myös liikuttavan ihana kortti.

Aada oli riemuissaan avaamassa lahjaansa ja Mandikin yritti olla touhussa mukana. Taisipa olla kateellinen hienosta possusta!

Kävin päivällä ostamassa Aadalle lahjan ja kassalla tajusin, että pakkohan minun on Mandillekin ostaa jotain. Aada sai uuden pinkin kilpparin ja Mandi joutui tyytymään vähemmän kauniiseen alekorin kalaan. Mutta molemmat olivat iloisia lahjoistaan, Mandi veti lelutanssit kalan kanssa ja Aada kuljetti kilpparia joka paikkaan. Tässä vielä päivänsankari Äitinsä ja lahjojen kanssa.

Nyt on koirat juhlista ja kerhosta väsyneenä mutta hyvin tyytyväisen oloisina. Kiitos Tytti ja kumppanit kivoista juhlista! Kuukauden päästä on sitten Ykän vuoro. 

Aada rakas tänään 1 vee! Illemmalla mennään Tytin luo juhlistamaan synttäreitä. Siitä lisää illalla. Tässä synttärikuva sankarista:

Vietettiin tyttöjen kanssa minilomaa Keski-Suomessa Riitan ja Riston luona. Ohjelmassa oli ulkoilua, lepoa, seurustelua, (Riitan tekemää) hyvää ruokaa, upeista maisemista nauttimista ja lopuksi vielä Korpilahden koiranäyttely. Saimme Iskän vielä menomatkalla matkaseuraksi, joten mukavaa oli. Meillä oli oma talo, missä asuimme. Minä taisin nauttia ulkoilun lisäksi eniten takkatulen ääressä lukemisesta. Luksusta oli myös aamuisin, kun päästin koirat pihalle, laitoin takkaan tulet, kömmin takaisin peiton alle ja seurasin koirien touhuamista ikkunasta. Voi, kun vielä joskus pääsisin maalle asumaan!

Koirathan viihtyivät myös mainiosti. Aadalle tärkeintä taisi olla luut. Risto metsästää paljon, joten hirven luita oli koirien iloksi ympäriinsä. Eivätkä talon koirat Jesse ja Vili olleet moksiskaan vaikka tytöt niitä kalusivat ja kuljettivat.

Aada kuljetti luita koko ajan mukanaan, mentiin me minne vain.

Taisi mennä jo vähän överiksi?

Vili kulki meidän mukana lähes koko ajan. Tässä kiivetään vuoren päälle.

Vaikka hiki tuli kävellessä vuorelle niin kyllä maisemat sen korvasivat.

Korkeutta vuorella on 80m. Paikka on ainutlaatuinen ja minun mielestä koko maailman hienoin paikka! Tässä ollaan alapuolella.

Aada lähti rannalla Vilin perään jäätä pitkin juoksentelemaan. Taisi tulla Äitiä ikävä kun päättikin jonkin ajan päästä kääntyä yksin takaisin. Olipa fiksu! Vili jatkoi kokeneempana reissuaan vielä pitkän aikaa. Minä keskityin saunan lämmitykseen. Enpä muista milloin olen viimeksi nauttinut saunasta näin paljon! En olisi malttanut tulla ollenkaan poissa vaikka yleensä en jaksa pitkään olla. Oli niin ihanaa vielä saunan jälkeen istuskella kuistilla ja nauttia iltahämärästä kynttilän valossa. Koirat odottivat uskollisena pihalla eikä kenelläkään ollut kiire minnekään.

Olen muuten vakuuttunut, että joku kerta näillä reissuilla tapaamme vielä vuoren peikon. Pakkohan sen on jossain näissä kiven koloissa asustella?

Olen tässä miettinyt, että moni varmaan hemmottelee koiriaansa ruualla. Minusta on kiva antaa Mandille ja Aadalle erilaisia kokemuksia. Kyllä minä mieluummin vien esim. Aadan Ykän luo leikkimään kuin että lihottaisin sen pullalla ja makkaralla. Nytkin oli niin kiva katsella kun koirat nauttivat täysillä olostaan. Aina löytyi jotain kivaa tekemistä. Tässä Aada kaivaa kuralätäköitä, Mandi keskittyy jälleen kieriskelyyn.

Minusta taas oli mukavaa istuskella kuistilla ja katsella maisemia.

Vili. (Joskus vielä minulla on oma talo, labbiksia ja yksi kappale punaisia koiria.)

Lopulta oli aika lähteä ja startata kohti näyttelyä. Paitsi ettei auto startannut ollenkaan. Autoraukalla on vanha akku, joka ei jaksanutkaan käynnistyä. Onneksi pihalla oli helppo ottaa mäkistartti, kunhan auto oli ensin väännetty irti rautakangella jäätyneestä maasta (ihan oikeasti). Luojan kiitos Risto hoiti tämän prosessin. Matkaan siis päästiin ja kohti Korpilahden näyttelyä!

Tällä kertaa olin fiksu ja vein näyttelyhäkin paikoilleen ennen koiria. Ihan tarpeeksi oli tekemistä kun koirat innostuivat taas toisista koirista ylipaljon. Tai itseasiassa Mandi kulki tällä kertaa nätisti vierellä, Aadaa piti kuljettaa pannasta, kun se kävi niin kierroksilla. Käytin Aadaa vielä pissillä ennen kehää ja se kiskaisi jotenkin hihnasta ja panta napsahti irti!!! Hitto! Sinne se paineli kaikkien kuuden sadan koiran sekaan. Moni yritti ottaa sitä kiinni mutta toinen oli niin vikkelä ettei millään onnistunut. Lopulta yksi mies heittäytyi maata kohti ja nappasi Aadan kiinni. Kyllä hävetti! Mutta vihdoin päästiin itse asiaan.

Tuomarina oli Satu Ylä-Mononen. Todella tiukka tuomari muuten. Harva sai eriä tai sa:ta. Mutta hyvä näin. Aadan vuoro oli ensin junnuluokassa. Minä menin ajoissa kehän laidalle kun siellä oli menossa parhaan uroksen valinta ja sitten tulikin 11min tauko. Aada ehti vähän väsähtää siinä odotellessa enkä saanut sitä oikein innostumaan kehässä. Kiltisti se siellä kyllä meni. Junnuja oli 12. Tässä arvostelu:

"Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyväilmeinen nartun pää. Runko vielä kauttaaltaan kapea. Niukka eturinta ja eturaajojen kulmaukset. Hyvät kulmaukset takana. Hyväasentoinen häntä. Liikkuu kauttaaltaan hyvin. Turkki ei parhaassa kunnossa." Aada sai EH:n eli oli erittäin hyvä.

Sitten oli Mandin vuoro. Olin lähdössä kehään kun huomasin, että minulta puuttui numerolappu! En löytänyt sitä hihaan laitettavaa juttua mistään vaikka kuinka kaivelin takkia ja reppua. Pakko oli juosta kehään pelkän lapun kanssa. Tuli jo stressi siinä säheltäessä. Mandi ei onneksi stressanut, se pisti taas parastaan. Avoluokassa oli 10 narttua. Tässä arvostelu

"Vankkarakenteinen narttu, jolla erinomaiset mittasuhteet. Hyvä purenta. Vahva hyväilmeinen nartun pää. Riittävä kaula. Erinomainen eturinta ja runko. Vahva luusto. Hyvät kulmaukset. Erinomainen häntä. Liikkuu kauttaaltaan erinomaisesti."

Mandi sai siis ERIN ja oli erinomainen. Tuli toiseksi avoluokassa ja saatiin vielä SA. Siispä kohti paras narttu kehää! Sitä ennen olin löytänyt hihajutun toppatakin hihasta ja samalla huomasin, että kännykkä oli lentänyt koirien häkkiin... Onneksi Aada ei ollut syönyt sitä. (Se oli jo aikaisemmin syönyt siitä takakannen, kun oli tipahtanut lattialle.) No, paras narttu kehässä Mandi nappasi toisen sijan ja sai vielä vara-sertin! Upeasti meni ja varsinkin kun narttuja oli 38.

Erittäin mukava yllätys oli kun minua tultiin jututtamaan. Kyseessä oli Anna, joka on seurannut koirien elämää tästä blogista! Annalla on myös kaksi Adventurer's koiraa, Lauri ja Nelli. Olipa kiva tutustua! Terkkuja vaan Nokialle ja kiitokset vielä muovista, hyvin suojasi autoa likaiselta häkiltä. Nähdään taas näyttelyissä!

Kyllä oli taas onnistunut reissu kaikinpuolin. Kiitos Iskälle matkan sponsoroinnista. Riitalle ja Ristolle kirjoitin kiitokset heidän kaapinoveensa jossa oli liitutaulupinta.